CEA (tieteellisessä tekstissä käytetään lyhennettä CEA/CH) on resessiivisesti periytyvä sairaus, jonka seurauksena verkkokalvon alla oleva tärkeä kudoskerros, suonikalvo, kehittyy epänormaalisti. Koska suonikalvo ei alun alkaenkaan kehity normaalisti, voidaan kehityshäiriö diagnosoida pieneltä pennulta silmäpeilauksen avulla. Sairauteen ei ole hoito- eikä parannuskeinoa. Tähän saakka kantajien toteaminen on ollut mahdotonta.

CEA:n oireet voivat vaihdella paljon eri yksilöiden välillä, mm. vanhempien ja jälkeläisten ja jopa pentuesisarusten välillä. Tämä vaikeuttaa tilannetta kasvattajan näkökulmasta katsottuna. Taudin geneettisen syyn ja käyttäytymisen ymmärtäminen helpottaa tilannetta ja auttaa lopulta jopa kokonaan välttämään sairauden geneettisen testauksen avulla.

CEA:n lievin muoto (meillä käytetään lyhenteitä CH tai CRD) on hyvin yleinen ja siinä suonikalvon ohentuminen on ainoa havaittavissa oleva kehityshäiriö. Tällöin koira säilyttää normaalin näkökyvyn koko elämänsä ajan, mutta se voi silti tuottaa vakavasti sairaita jälkeläisiä.

Vakavissa CEA:n muodoissa koirilla sairauteen liittyy ongelmia, jotka saattavat johtaa joissain tapauksissa näön menetykseen. Coloboma näkyy näköhermon päässä tai sen lähellä kudoksen pullistumana ja se saattaa johtaa myös verkkokalvon osittaiseen tai täydelliseen irtoamiseen (meillä käytetään termiä ablaatio) ja verenpurkauksiin silmän sisällä.

CEA ei ole varsinaisesti etenevä sairaus. Sairauden aiheuttamat oleelliset muutokset, suonikalvon vajaakehitys ja coloboma, ovat synnynnäisiä muodostumia – ne kehittyvät samalla kun silmä kehittyy. Nämä epämuodostumat ovat myös pysyviä silmän kehityksen päätyttyä noin 8-12 viikon iässä. Verkkokalvon irtoaminen ja/tai epänormaali verisuonten muodostuminen voi olla joko synnynäistä tai kehittyä vasta myöhemmin, yleensä vain colobomia sisältävissä silmissä.

CEA:n yleisyys vaihtelee roduittain ja maittain. CERF (Canine Eye Registration Foundation) on koonnut ja julkaissut esiintymistiheyksiä Yhdysvalloissa suonikalvon vajaakehityksen, coloboman ja verkkokalvon irtoamisen osalta eri roduissa vuosien 1991 ja 1999 aikana.

CEA/CH-sairauden eri vakavuusasteiden esiintyminen CERF-silmätutkimustulosten perusteella vuosina 1991-1999 Yhdysvalloissa
Rotu	Collie, pitkä- ja lyhytkarvainen	Bordercollie	Shetlannin-lammaskoira	Australian-paimenkoira
Suonikalvon vajaakehitys	66.7%	2.12%	0.39%	0.22%
Coloboma	8.75%	0.57%	0.79%	0.27%
Verkkokalvon irtoaminen	1.88%	0.06%	0.05%	0.13%

CEA:n aiheuttaman geenimutaation esiintymistiheys pitkä- ja lyhytkarvaisilla collieilla Yhdysvalloissa näyttää olevan erittäin suuri. Sairaiden koirien osuus on yleisesti huomattavasti yli 50 % ja joissain populaatioissa jopa 85-90 % tutkituista collieista on sairaita. Loppuosasta populaatiota suurin osa on kantajia. Shetlanninlammaskoirilla CEA näyttäisi olevan huomattavasti yleisempää Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.
Lähde: OPTIGEN